Taustaa eläkepäätöksestä

Hallituksen kannanotossa nostetaan joustavan vanhuuseläkkeen alarajaa asteittain kahdella vuodella vuodesta 2011 alkaen. Muutoksen tullessa täysimääräisesti voimaan eläkeiän alaraja on 65 vuotta. 

Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä Suomessa oli vuonna 2008 59,4 vuotta. Eläkkeellesiirtymisikä on noussut viime vuosina erityisesti julkisilla aloilla. Työuran pidentämiselle on kuitenkin edelleen tarvetta. Ongelma ei kuitenkaan ole liian alhainen lakisääteinen eläkeikä vaan se, minkä ikäisenä eläkkeelle tosiasiallisesti jäädään. Nykyiset luvut kertovat lähinnä siitä, etteivät ihmisten terveys, työolot tai työmarkkina-asema mahdollista valtaosan työuran jatkamista edes nykyiseen alaikärajaan asti. 

Kannanotossaan liittyen eläkkeisiin hallitus ei ole kertonut miten eläkelaskennan yksityiskohdat toteutetaan. Tietoa siitä miten esimerkiksi nk. superkarttumille käy, ei ole. On myös epäselvää miten hallituksen esitys vaikuttaisi eläkekertymiin ja eläkkeiden lopulliseen tasoon. Vakuutusyhtiöissä on laajalti pelätty päätöksen aiheuttavan työkyvyttömyyseläkehakemusten ja ennenaikaiselle eläkkeelle pyrkimisen lisääntymistä. Tavoite siis uhkaa toimia itseään vastaan ja pikemminkin lisätä ennenaikaisten eläkkeiden määrää. 

Työurat ja työt ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja alakohtaiset erot ovat suuria. Esitys merkitsee tiukennusta erityisesti niillä aloilla työskenteleville, joilta jäädään keskimääräistä useammin työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläkeiän karkaaminen kauemmas tekee näiden ihmisten työssä jaksamisesta, sekä terveyden ylläpidosta eläkepäivillä, entistä hankalampaa. 

Kyse on myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. 65 vuoden eläkeiän alaraja koskee 1957 syntyneitä ja siitä nuorempia, eläkeiän nousu alkaisi 1948 syntyneistä. Rasitus kohdistuu siis korostuneesti nuorempiin ikäluokkiin. Näitä pieniä ikäluokkia kohtaa jo nyt merkittävä TEL-maksujen korotuspaine.

Hallitusohjelmassa on sovittu palkansaajia koskevien asioiden valmistelusta kolmikantayhteistyössä yhdessä ay-liikkeen ja työnantajien kanssa. Vuoden 2005 eläkeuudistusta valmisteltiin tällä yhteistyöllä pitkään ja perusteellisesti. Tämä siksi, että ihmisten on voitava luottaa vanhuuden turvaansa ja kaikki sidosryhmät on pyrittävä sitouttamaan ratkaisuun. Nyt, yksipuolisella ilmoituksella, hallitus rikkoo omaa ohjelmaansa ja rapauttaa sopimusyhteiskunnan perusteita. Hallitus on myös sitoutunut järjestöjen neuvotteleman sosiaalipaketin mukaisiin uudistuksiin. Nyt tehty päätös kuitenkin on selkeässä ristiriidassa aiemmin sovitun kanssa.

Oleellinen on myös kysymys yksityisistä ostoeläkkeistä. Kun lakisääteistä työeläkejärjestelmää heikennetään ja luottamusta sitä kohtaan tarkoituksellisesti rapautetaan, luodaan kysyntää yksityisille eläkevakuutuksille. Nämä vakuutukset ovat kuitenkin erittäin kallista säästämistä ja jakautuvat väestöryhmien kesken epäoikeudenmukaisesti. Yleensä vain parhaiten ansaitsevilla on mahdollisuus ottaa lakisääteistä turvaa täydentävä vakuutus. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisiin periaatteisiin on kuulunut ihmisten luottamus yhteisen turvan riittävään tasoon siten, ettei kenenkään tarvitsisi ottaa erillistä vakuutusta. Hallitus ei kuitenkaan ole pyrkinyt takaamaan kaikille yhteisen turvan rahoitusta, vaan on päinvastoin suosinut yksityisiä lisäeläkkeitä mm. verotuen turvin. 

Ammattijärjestöjen näkökulmasta aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia löytyy mm. SAK:n kotisivuilta.